Kasvatustieteen professuurin hoitaminen Helsingin yliopiston kotitalous- ja käsityötieteen laitoksella oli kiehtova jakso urallani. Sain tutustua uudenlaiseen asiantuntijuuden alaan ja alan huippuammattilaisiin.

Minut (ja rajoittuneet kädentaitoni) tuntevissa virallinen nimikkeeni herätti hilpeyttä: hoidin ”käsityön, erityisesti tekstiilityön didaktiikan professorin” tehtävää. Olin myös käsityönopettajan koulutuksen johtaja viiden lukukauden ajan.

Siirtyessäni näihin tehtäviin kollegani opetusministeriössä antoivat minulle läksiäislahjaksi Eeva Haaviston Tyttöjen käsityöt -kirjan vuodelta 1945.