Lyhyt tietokirjoittaminen

Flash nonfiction eli short nonfiction tarkoittaa lyhyttä ja tiivistä tietokirjoittamista, joka menee suoraan asiaan.

Kirjailija Dinty W. Moore havainnollistaa lajityyppiä kuvaamalla kahta vaihtoehtoista tapaa kirjoittaa metsäpalosta.

Jos tekstin aiheena on metsäpalo syvällä metsässä, perinteisen esseen kirjoittaja ohjaa lukijan matkalle metsän reunasta. Sivu sivulta, askel askeleelta – kulkiessaan metsän läpi – lukija alkaa aistimaan savun tuoksua ilmassa, kunnes lopulta saapuu palopaikalle. Flash nonfiction -kirjoittaja tekee lukijasta metsäpalon ytimeen lentokoneesta laskeutuvan savusukeltajan. Tapahtumien keskipisteeseen mennään heti, viipymättä.

”Lyhyen esseen täytyy toisin sanoen olla kuuma ensimmäisestä lauseesta alkaen, ja kuumuuden täytyy säilyä koko [tekstin] ajan.”

Dinty W. Moore tarkoittaa lyhyellä tietokirjoittamisella alle 2000 sanan mittaisia tekstejä. Monet short nonfiction -tekstit tosin ovat lyhyempiä, 500–1000 sanan mittaisia, eikä enimmäispituuskaan ole kiveen hakattu. Lajityypin lippulaivajulkaisu on Mooren vuonna 1997 perustama Brevity, joka julkaisee lyhyitä esseitä ja muita nonfiction-tekstejä ja toimii lajityypin identiteettityön foorumina.

Johdannossaan toimittamaansa Field Guide to Writing Flash Nonfiction -teokseen Moore kertoo lajityypin olleen olemassa vähintään antiikin Kreikan ajoista lähtien. Yhtenä ensimmäisistä lyhyen muodon tietokirjoittajista Moore mainitsee filosofi Herakleitoksen, joka tunnetaan aforististisista kiteytyksistään. Lyhyen tietokirjoittamisen edustajiksi Moore listaa myös esseemuodon isänä pidetyn Michel de Montaignen ja muun muassa aforismeistaan tunnetun Benjamin Franklinin.

Luova lyhyt tietokirjoittaminen

Short nonfiction -ilmaisun eteen liitetään usein ilmaisu literary tai creative. Puhutaan ”kirjallisesta” ja ”luovasta” lyhyestä tietokirjoittamisesta. Nämä käsitteet viittaavat siihen, että tekstillä katsotaan olevan itsenäistä arvoa artefaktina; teksti ei pyrki ainoastaan välittämään tietoa tai vakuuttamaan lukijaansa. Moore kuvailee tällaisen tekstin ominaisuuksia:

”Kirjallista tietokirjallisuutta – kuten kaunokirjallisuutta ja runoutta – leimaa kirjailijan selkeä, usein erityinen ääni ja herkkyys, ja nämä teokset tutkivat syvästi inhimillisiä – ja usein vastauksia vaille jääviä – kysymyksiä, jotka koskevat kaikkea vakavaa taidetta.”

Kirjailija Bernard Cooper kiteyttää saman ajatuksen toisin sanoin: ”Lyhyiden tietotekstien (short nonfiction) kirjoittaminen vaatii herkkyyttä yksityiskohdille, aistien herättelyä, ja niin sanotusti kirjallisen linssin tarkentamista, kunnes kirjoittaja on suurentanut esiin jonkun pienen näkökulman siitä, mitä merkitsee olla ihminen.”

Kirjallisessa lyhyessä tietokirjoittamisessa korostuu se, mikä sanotaan ja se, mikä jätetään sanomatta. Sekä sanominen että sanomatta jättäminen pitää tehdä kirurgisen tarkasti – kuten myös lyhyessä fiktiivisessä kirjoittamisessa (flash fiction).

Onpa kyse fiktiivisestä tai tietotekstistä, lyhyessä muodossa kirjallinen jännite muodostuu näkemyksellisesti valituista pienistä asioista ja asioiden oivaltavasta yhdistelystä, rinnastamisesta, kontrastoinnista ja poisjättämisestä – tai jää syntymättä näiden puuttuessa. Brittiläinen jännityskirjailija John le Carré antaa esimerkin: ”Kissa istui matolla ei ole tarina. Kissa istui koiran matolla on.” Myös (ehkä virheellisesti) Ernest Hemingwayn kirjoittamaksi väitetty minitarina havainnollistaa asiaa: ”For sale: baby shoes, never worn.”

Lyhyen muodon voima

Bernard Cooperin mukaan lyhyillä tietoteksteillä on parhaimmillaan ”suhteettoman paljon voimaa liikuttaa, vakuuttaa ja muuttaa meitä”. Parhaimmillaan less is more, tässäkin asiassa. Usein more is less. Myös tietokirjoittamisessa. Ei tietenkään aina eikä kategorisesti.

Lyhyen muodon haaste

Lyhyt tietokirjoittaminen haastaa kirjoittajansa. Lyhyt muoto ei tarjoa piilopaikkoja huonolle tai puutteelliselle ajattelulle. Kirjailija Brenda Miller muistuttaa, että se edellyttää samanlaista kielenkäytön tarkkuutta ja kielen huomioimista kuin runous. Jokainen lause, jokainen rivi on tärkeä.

Nykyisin lyhyen muodon suosiota perustelee myös se proosallinen tosiasia, että lyhyt tietokirjoittaminen soveltuu pitkää paremmin luettavaksi tietokoneiden ja muiden älylaitteiden näytöiltä. Luovaa lyhyttä tietokirjoittamista pitää kuitenkin edelleen etsiä pääsääntöisesti muualta kuin Twitteristä. Harvemmin siihen törmää myöskään LinkedInissä tai Facebookissa.

Miksiköhän?

Pic by Roman Martyniuk, Unsplash