Sanoilla siunattu
Jukka Viikilän Taivaallinen vastaanotto alkaa nöyristelemättä ja lupaa paljon.
”Olen aina tiennyt olevani siunattu. Luettuasi tämän kirjan sinäkin olet siunattu, eikä sairaus, kurjuus tai kuolema enää kosketa sinua.”
Luin kirjan. Sain virikkeitä. Tulin siunatuksi. Olen suojassa.
Luettuani ajattelin: Hyvän kirjallisuuden lukeminen auttaa eteen päin missä tahansa asiassa, missä tahansa tilanteessa. Varsinkin sellaisen kirjallisuuden lukeminen, joka käsittelee mitä tahansa ja lisäksi kaikkea siltä väliltä.
Vinkki työporukoille: Viikilän teos (joka kuvaa itseään muodoltaan himmeliksi) voi auttaa, kun teidän pitää löytää ratkaisu johonkin. Se toimii kuin Raamattu, joka tarjoaa siihen uskovalle ratkaisun mihin tahansa. Jokainen työporukan jäsen lukee kirjan ja tuo sieltä mukanaan lauseen tai kaksi. Sitten vaan annatte lauseiden auttaa teidät alkuun. Toimii.
Viikilän himmeli siunasi omaa ajatteluani muun muassa seuraavilla lauseilla.
”Olemme tuhon omia, ellemme luovu kahdesta asiasta: digitaalisesta kokoontumisesta (heimoutumisesta) ja pitämästä Applen vempaimia parittelukelpoisuuden merkkeinä.”
”Päivä kulkee vääjäämättä kohti paskaa tunnetta. Se voi alkaa miten ihanana hyvänsä, mutta kuonaa kertyy minuutti minuutilta.”
”Jos katsoisimme maailmaa toisin silmin, moniko laaduton suoritus paljastuisi lopulta avunpyynnöksi? Mitä Starbucksin kelvoton latte macchiato haluaa viestiä?”
”Kaikki johtajat ovat täynnä saastaa ja valheita. Kaikki nuoriso-ohjaajat tupakoivat salassa ja poliitikot puhuvat rumia kameroiden sulkeuduttua.”
”Vihreän teen yletön lipittäminen sai kivekseni kasvamaan ja niitä särki öisin. Teen vaikutuksesta ne olivat lopulta niin suuret, että haittasivat päivittäisiä lihaskuntorutiineitani.”
”Kansallisteatterin pääjohtaja määrittelee taiteen niin, että se auttaa muistamaan, kun taas viihde auttaa unohtamaan.”
”Katastrofeihin liittyy aina toive muutoksesta, uudesta elämästä, uudesta ajattelusta, uusista tunteista, turhan kaikkoamisesta, ytimen kiteytymisestä, rakkauden lisääntymisestä, pikkumaisuuden sivuuttamisesta, asioiden olennaistumisesta, olemassaolon lisääntymisestä, osallisuudesta. Mutta mikään ei muutu. Muutoskin on muualla. Tämä on lopulta se, mikä tekee katastrofista katastrofin.”
”Miten kaunis on hetki, kun ymmärtää, ettei mitään ole tehtävissä.”
”Sillä ihminen on kauneimmillaan näissä kahdessa tilanteessa: katuessaan vilpittömästi ja antaessaan anteeksi.”
Kokeilen heti. Pyydän anteeksi, annan anteeksi. Kadun vilpittömästi.
Toimiikohan?
Viikilä, Jukka 2021. Taivaallinen vastaanotto. Himmeli. Kustannusosakeyhtiö Otavan vuonna 2021 ensimmäistä kertaa painettuna laitoksena julkaiseman teoksen sähkökirjalaitos. Helsinki: Otava.