Kun yksilöiden keskittymisongelmista tulee yhteisön ongelma
Klassikkoteoksessaan The Principles of Psychology (alkuteos 1890) psykologi William James kiteytti prosessin, jonka kautta ihmismielen sisällöt rakentuvat. Kiinnostus ohjaa tarkkaavaisuuttamme, tarkkaavaisuus määrittää kokemuksemme laadun ja mielemme sisällöt. Samalla James puhuu tietoisen tarkkaavaisuuden puolesta: ihmisen päätökset kiinnittää huomiota tähän tai tuohon ovat tärkeitä ja välttämättömiä.
”Miljoonat asiat ovat läsnä aisteilleni mutta eivät koskaan tule osaksi omaa kokemustani. Miksi? Koska ne eivät kiinnosta minua. Minun kokemukseni muodostuu asioista, joihin päätän kiinnittää huomiota. Vain ne asiat, jotka huomaan muovaavat mieltäni – ilman valikoivaa kiinnostusta kokemus on täydellistä kaaosta."
William James korosti, että tarkkaavaisuutemme pitkäjänteinen kohdentaminen on nimenomaisesti myös tahdon asia. Tarkkaavaisuudelle pitää valita kohde ja meidän pitää päättää, että kohdennamme tarkkaavaisuutemme tuohon kohteeseen. Jos jätämme tarkkaavaisuutemme toimimaan ”omin päin”, vailla tietoisesti valittua ja riittävästi uutta kiinnostavaa tarkkailtavaa sisältävää kohdetta, tarkkaavaisuutemme hajoaa tuhannen päreiksi ja karkaa sinne, tänne ja tuonne.
130 vuotta myöhemmin Jenny Odell perustelee tietoisen tarkkaavaisuuden merkitystä samassa hengessä. ”Henkilökohtaisesti olen tyytymätön kouluttamattomaan tarkkaavaisuuteen (huomioon, engl. attention), joka hyppii asiasta toiseen, en ainoastaan koska se tuottaa ohutta kokemusta tai koska se edustaa tottumusta tahtomisen sijaan, mutta koska se mahdollistaa minulle vähemmän omaa inhimillistä kokemustani.”
Kun tarkkaavaisuutesi rakenteet muuttuvat – kun opit kiinnittämään huomiota aikaisemmasta poikkeavalla tavalla tai aikaisemmasta poikkeaviin asioihin – alat elää eri maailmassa kuin aiemmin.
Tietoisesti tarkkaavainen keskittynyt mieli orientoituu yhteen kohteeseen kerrallaan. Samalla se aktiivisesti vetäytyy pois muista kohteista. Sen sijaan levoton, hajaantunut (distracted) mieli yrittää suuntautua moneen suuntaan samanaikaisesti – ja epäonnistuu. Hajaantunut mieli tekee kokemuksestamme pinnallisen ja tavoitteellisesta, merkityksellisestä toiminnasta (meaningful action) mahdotonta.
Sitävastoin tietoisuus tarkkaavaisuudestasi ja tarkkaavaisuutesi tietoinen suuntaaminen mahdollistaa rikkaan ja uudistuvan elämän. Kun tarkkaavaisuutesi rakenteet muuttuvat – kun opit kiinnittämään huomiota aikaisemmasta poikkeavalla tavalla tai aikaisemmasta poikkeaviin asioihin – alat elää eri maailmassa kuin aiemmin.
Jenny Odell näkee kiinnostavasti kohtalonyhteyden yksilöiden keskittymiskyvyn ja yhteisöllisten kyvykkyyksiemme välillä. Yksilöiden keskittymisongelmat kumuloituvat myös yhteiskuntiemme, organisaatioidemme ja muiden yhteisöjemme ongelmiksi.
”Jos on totta, että kollektiivinen kyvykkyytemme heijastaa yksilöiden kykyä kiinnittää huomiota ja on siitä riippuvainen, niin tällöin – – yksilöiden huomion pirstaloituminen (distraction) on yhteisön tasolla elämän ja kuoleman kysymys."
Mieti vaikka noita työpaikkojen WhatsApp-ryhmiä, sähköpostiketjuja ja Teams-kanavia, joissa työntekijäyksilöiden kouluttamaton tarkkaavaisuus, raivoreaktiivisuus, tehokkaaltanäyttämispelleily ja viestinnällisen virtsanpidätyskyvyn puutteet kasvavat kasvamistaan infokakofoniaksi, josta ei lopulta ns. Erkkikään ota selvää.
James, William 1918. The Principles of Psychology, Volume 1. Alkuteos 1890. New York: Dover.
Odell, Jenny 2019. How to Do Nothing. Resisting the Attention Economy. Digitaalinen Kindle Edition. Brooklyn, NY: Melville House.
Luis Villasmil, Unsplash
Ks. myös kirjoitukseni Kun menetämme kykymme haluta sitä mitä haluamme haluta.