Jenny Odellin vuonna 2019 julkaisema How to Do Nothing sai nostetta monien laatulehtien parhaat kirjat 2019 -listoilta ja myös presidentti Barack Obaman henkilökohtaiselta Favorite books of 2019 -listalta.

Mitä monitieteiseksi taiteilijaksi ja kirjoittajaksi itseään luonnehtiva Odell opettaa opettaessaan meitä olemaan tekemättä mitään? Ja miksi?

Aloitetaan paradoksilla: Odellin ajattelussa ei minkään tekeminen ei tarkoita ei minkään tekemistä. ”Vain nihilistisimmät ja kylmäsydämmisimmät meistä tuntevat, että mitään ei ole tehtävissä.  – – Minulle ’ei minkään tekeminen’ tarkoittaa irrottautumista yhdestä viitekehyksestä (huomiotalous) ei ainostaan antaakseni itselleni aikaa ajatella, vaan tehdäkseni jotakin muuta jossakin toisessa viitekehyksessä.”

Kirjan alaotsikko – Resisting the Attention Economy – viittaa Odellin haluun irrottautua sosiaalisesta mediasta, älylaitteiden hälytyksistä, huomion jatkuvasta pirstaloitumisesta milloin minnekin, jatkuvan tehokkuuden vaatimuksesta. Irrottautumalla säästämänsä ajan ja tarkkaavaisuuden Odell haluaa investoida ajattelemiseen, oppimiseen ja tärkeinä pitämiensä asioiden edistämiseen. Tarkkaavaisuuden ja huomiokykynsä (attention) hän haluaa palauttaa omaan ohjaukseensa.

Odell analysoi tarkkanäköisesti, miksi hänen kokemuksensa (ja monen muun kokemus) esimerkiksi sosiaalisesta mediasta on niin vaivaannuttava: ”[Sosiaalisessa mediassa] kohtaamallani tiedolla ei ole kontekstia  – – . Monet asiat vaikuttavat tärkeiltä, mutta loppusumma on hölynpölyä, eikä se synnytä ymmärrystä vaan tylsää ja turruttavaa kauhua.”

Odell ei ole luddiitti eli teknologiavihamielinen henkilö. Hän kuitenkin kyseenalaistaa teknologian ja viestinnän valjastamisen pelkiksi tehokkuuden, tuottavuuden ja turruttamisen välineiksi. Odell siteeraa filosofi Gilles Deleuzea: ”Olemme täynnä turhaa puhetta, täynnä järjettömiä määriä sanoja ja kuvia.  – – Ongelma ei siis ole saada ihmisiä ilmaisemaan itseään, vaan tarjota pieniä jaksoja yksinäisyyttä ja hiljaisuutta, joissa he voisivat lopulta löytää jotain sanottavaa.”

Ei minkään tekemisestä kirjoittaminen on myös yhteiskunnallinen, poliittinen ja (Odellin omien sanojen mukaan) periaatteessa myös antikapitalistinen kannanotto loputonta tuottavuuden ja tehokkuuden vaatimusta vastaan. ”Ei minkäään tekemisen pointti, kuten minä sen määrittelen, ei ole palata töihin virkistyneenä ja valmiina olemaan entistä tuottavampi, vaan pikemminkin sen kyseenalaistaminen, mitä tällä hetkellä pidämme tuottavana.”

Odell tähdentää, että ihmisen ei tule määritellä itseään eikä hän saa antaa määritellä itseään vain tuottavuuden, tehokkuuden, suorituskyvyn ja aikaan saamisen kielellä ja viitekehyksessä. Hän kritisoi työtä, joka lähettää etäpesäkkeitä kaikkialle elämäämme (work metastasizing throughout the rest of life) ja vaatimusta olla tehokas 24/7.

Stanford duck -syndrooma uhkaa meitä kaikkia – ei ainoastaan Stanfordissa eikä yliopistoissa vaan kaikkialla työelämässä.

" – – there is nothing to be admired about being constantly connected, constantly potentially productive the second you open your eyes in the morning—and in my opinion, no one should accept this, not now, not ever."

Jenny Odell

Deleuze, Gilles 1995. Negotiations. New York: Columbia University Press.

Odell, Jenny 2019. How to Do Nothing. Resisting the Attention Economy. Digitaalinen Kindle Edition. Ebook ISBN 9781612197500. Brooklyn, NY: Melville House.

Cloudpic by engin akyurt, Unsplash