Finlandia-palkinnon vuonna 2021 voittaneesta Jukka Viikilän Taivaallinen vastaanotto -romaanista löytyy kuvaus siitä, mistä aineksista syntyy huono kirjoittaminen: ”Pahinta on yliminän riivaama ahkera keskinkertaisuus”.

Taivaallinen vastaanotto – alaotsikoltaan ”Himmeli” – selittää itse oman synnytyksensä ja antaa samalla luovan kirjoittamisen ohjeen kaikille, jotka haluavat irti sovinnaisesta mitäänsanomattomuudesta: ”Poista kirjoittamisestasi yksitellen kaikki luovuuden rajoitteet, liittyivät ne sitten aiheeseen, motiiveihin, aikaan, paikkaan, henkilöihin, historiallisuuteen, faktoihin, moraaliin tai sukupuoliin. Vasta sitten kun käsikirjoituksesi hyväksyy kaiken tekstisi kaikkina kirjoituspäivinä, kaikki ajatuksesi kaikissa tunnelmissa, olet löytänyt kirjasi muodon.”

Kirja kuvaa monilla muillakin tavoilla irtiottoaan ”konservatiivisesta romaanimuodosta”.

”Romaanini muoto on himmeli. Se on yhtäläinen joka suunnasta.”

”Tärkeää on kirjoittaa hyviä kohtauksia välittämättä siitä, miten ne liittyvät toisiinsa. Lopulta ne kuitenkin liittyvät.”

”Kun kirjailijan luovuus on ehtynyt, eikö hän silloin kirjoita juuri tällaisia teoksia?”

”Tarinallisuuden kanssa on silti oltava tarkkana. Pienikin lupaus tarinasta saa lukijan lopettamaan yksityiskohtien lukemisen, kielen kuuntelemisen, kaiken mikä on kirjallisuudessa arvokkainta. Jos menet puolikkaalla lauseella lupaamaan, että henkilö odottaa vaikkapa pakettia saapuvaksi, kaikki hänen ympäriltään tuhoutuu. Koko kirja masentuu, menettää herkkyytensä ja tarkkuutensa. On enää vain odottaminen, johon lukija osallistuu kaikella tarmollaan.”

”Jos kirjallisuus oikeasti olisi vallitsevia rakenteita vastaan, se ei tyytyisi konservatiiviseen romaanimuotoon.”

”Taivaallisesta vastaanotosta en voi sanoa hirveästi pitäväni. Mielestäni se on rakenteeton. Tuntuu kuin kirjailija ei olisi jaksanut nähdä vaivaa romaanimuodon eteen. Ajatukset ovat kauniita ja kieli toimivaa, mutta minulle jää vaikutelma, että itse romaani on jäänyt kirjoittamatta.”

”Tämä on merkittävä kirja, koska tätä on mahdoton siteerata. Kaikki on oudosti kaiken välissä. Kaikki on suojattu hyvin niin kuin menestyvän liituraitapirpanan osakesalkku.”

”Voit käydä sisälle romaaniin haluamastasi kohdasta ja lukea sitä haluamasi verran.  – – Mutta jos teoksen ilmapiiri ei miellytä, sen voi katsoa luetuksi lyhyenkin lehteilyn jälkeen. Silloinkaan kirja ei ole jäänyt kesken.”

”Toistaiseksi luon teosta siten, että kirjoitan kaikesta, mikä tulee mieleeni sen uskon varassa, että aiheiston ulkopuoliset olosuhteet, kuten kirjoittamisajankohta tai se, että kirjaa kirjoittaa yksi ja sama persoona, loisivat näennäisen hajanaiselle aineistolle riittävän koheesion.”

”Fragmentaarisuus on luontevaa silloin kun analyysi on mahdotonta. Useimmiten se on kuitenkin vakaumus: usko kokoaviin selityksiin puuttuu.”

”Kun olen valinnut aiheen, kirjoitan siitä kaiken mitä keksin. Kun kaikki on sanottu, kirja on valmis.”

Kun Taivaallinen vastaanotto on luettu, tuntuu todella siltä, että kaikki on sanottu. Mutta mistä aiheesta? Toisaalta: onko aiheella väliä? ”Mikään muu asia kuin tyyli ei ole romaanissa tärkeää. Kaikki muu unohtuu, mutta maailma, jonka tyyli valaisee, jää.”

Viikilä, Jukka 2021. Taivaallinen vastaanotto. Himmeli. Kustannusosakeyhtiö Otavan vuonna 2021 ensimmäistä kertaa painettuna laitoksena julkaiseman teoksen sähkökirjalaitos. Helsinki: Otava.

Pic by Matthias Heyde, Unsplash